Punainen huone

Edwin Lydén piirsi v. 1908 kaksi lähes samanlaista teosta Pinellan Punaisen huoneen taiteilijoista. Tässä versiossa Lydén itse istuu oikealla ilmeisesti piirtämässä. Hänen vieressään seisoo Ilmari Kaijala. Piirroksen muut henkilöt ovat Santeri Salokivi (vas.), Emil Rautala ja Ragnar Ungern.
Edwin Lydén: "Röda rummet 1907", valm. 1908. Tussi paperille. Ateneumin taidemuseo.
Kuva: Kansallisgalleria.

Runsaat sata vuotta sitten Turun taide-elämässä käyttöön otetusta sanaparista "Punainen huone" muodostui vähitellen käsite. Se viittasi Porthanin puistossa sijaitsevan ravintola Pinellan eteläpäädyn huoneeseen. Siellä Ilmari Kaijalalla taiteilijaystävineen oli tapana kokoontua keskiviikkoisin keskustelemaan ja muutoinkin viihtymään noin vuodesta 1905 lähtien.

Punaisen huoneen taiteilijaryhmän kantajäseniä olivat Kaijalan lisäksi Edwin Lydén, Emil Rautala, Santeri Salokivi, Ragnar Ungern ja hieman muita myöhemmin joukkoon liittynyt Weikko Puro. Myös muita taiteilijoita osallistui ryhmän kokoontumisiin, mutta satunnaisemmin. Joukon jäseniä yhdistivät samantyyppinen tausta ja kiinnostuksen kohteet. He olivat myös suurinpiirtein samanikäisiä, ja monet heistä olivat käyneet Turun taideyhdistyksen piirustuskoulun.

Ryhmän nimen alkuperästä liikkuu kahdenlaisia tarinoita. Monien mukaan nimi perustui Pinellan huoneen sisustuksen punaisiin sävyihin. Hiukan harvempien mielestä nimi viittasi myös August Strindbergin samannnimiseen romaaniin ja sen yhteiskunnallisiin teemoihin.

Weikko Puro, joka teki mittavan uran toimittajana, kirjoitti muistojaan Punaisen huoneen taiteilijoista Varsinais-Suomen maakuntakirjaan vuonna 1928. En malta olla siteeraamatta muutamaa kohtaa, joissa hän luonnehtii ystäviään:

Keskustelijana oli heistä loistavin Eemil Rautala, joka aina on tavattomalla helppoudella ja vilkkaudella kyennyt seuraamaan taiteen kehitystä ja sen erilaisia vaiheita. (...)
Edwin Lydén (...) oli jo silloin se erikoislaatuinen keskustelija, jollaisena hänen lähipiirinsä on oppinut hänet tuntemaan ja josta syystä kaikki pirteän seuraelämän ihailijat häntä ylistävät. (...)
Salokiven henkinen maailma on ollut auringonpaisteen valaisema. Hänen hyväntuulisuutensa nojautuu hyvään ja osaaottavaan sydämeen. (...)
Harras ja vakaa Ilmari Kaijala istui punaisessa huoneessa pöydän ääressä tavallisesti hvyinkin vaiteliaana ja piirustella väänsi karrikatyyrinomaisia kuvia kerhokumppaneistaan.

Tuulispää-lehdessä v. 1910 julkaistu Weikko Puron näkemys Ilmari Kaijalasta.*

Weikko Puro myös huomauttaa, että Punaisen huoneen ryhmä ei kokoontunut ja toiminut pelkästään Pinellassa. He muun muassa järjestivät yhdessä näyttelyitä ja opintomatkoja. Kesäisin miehet matkustivat keskenään usein Ruovedelle  piirtämään, maalaamaan ja nauttimaan maalaiselämästä ajalle tyypillisessä kansallisromanttisessa hengessä.

Ryhmän ensimmäinen yhteisnäyttely järjestettiin vuonna 1909 Turun taidemuseossa. Turun Sanomissa 22. syyskuuta olleen ennakkojutun mukaan Kaijalalta oli näyttelyssä mukana lyijykynäpiirustuskokoelma, joka käsitti "10 karakteeri kuwaa". Kaikkiaan näyttelyssä oli satakunta työtä kahdeksalta taiteilijalta.

Turun Sanomat julkaisi näyttelystä syyskuussa arvostelun kolmessa osassa otsikolla Nuorten taiteilijain näyttely. Se oli suurimmaksi osaksi myönteinen, mutta osa taiteilijoista ja heidän töistään on siinä mainittu vain ohimennen, kuten oli laita esimerkiksi Ilmari Kaijalan kohdalla: hänen piirustuksistaan sanotaan vain, että jotkut niistä olivat "pirteästi piirrettyjä".

Åbo Underrättelser puolestaan muun muassa sotki nimet penseässä näyttelyarvostelussaan 10. lokakuuta 1909. Nimimerkki "Volens" nimittäin mainitsi siinä yhtenä taiteilijoista "Frans Kaijalan", joka ei suinkaan ollut taiteilija vaan tunnettu toimittaja ja Ilmarin isoveli. Arvostelija nostaa kirjoituksessaan esiin yhden Kaijalan piirroksista: "Bland Kaijalas små blyertsteckningar utmärker sig violinspelsbiten genom prägnans och schwung i rörelsen."

Vuosien kuluessa Punaisen huoneen nuoret taiteilijat toki tulivat entistä paremmin ymmärretyiksi, ja he kaikki jättivät aikanaan omalla tavallaan merkittävän jäljen turkulaiseen taide- ja kulttuurihistoriaan.

Pinella keväällä 2016. Punaisen huoneen ryhmä kokoontui vuodesta 1905 lähtien säännöllisesti noin kymmenen vuoden ajan rakennuksen vasemmanpuoleisessa päädyssä sijaitsevassa huoneessa.
Kuva: Viivi Vuorinen.

Edwin Lydénin tuokiokuva Pinellasta, julkaistu Tuhkimus-lehdessä marraskuussa 1911.**
Lydén on piirtänyt itsensä kuvaan taustalle.
Piirroksen alla oleva teksti kuuluu:
Herra A: - syötyämme tarpeeksi sanomme: Me olemme ravitut! Miten sanotaan silloin kun olemme tarpeeksi juoneet?
Herra B: - silloin sanoo neiti meille hyvin kohteliaasti: kello on yksi, olisivatko herrat hyvät ja menisivät kotiin nukkumaan!

Teksti: Viivi Vuorinen

Lähteitä:
Raimo Aarras: Edwin Lydén. Taidehistoriallisia tutkimuksia 5. Taidehistorian seura. Helsinki 1980.
Punainen huone (useita kirjoittajia). Turun taidemuseo; Turun taideyhdistyksen 92. vuosinäyttely; näyttelyluettelo. Turku 1988.
Weikko Puro: Punainen huone. Varsinais-Suomen maakuntakirja I.  Turku 1928.
Ludvig Wennervirta: Mestaripiirtäjä Ilmari Kaijala. Helsinki 1947.
Turun Sanomat 22.9, 26.9, 28.9.ja 30.9.1909.
Åbo Underrättelser 10.10.1909.
*Kuvalähde: Kansalliskirjaston digitoidut aineistot, Tuulispää, 02.12.1910, nro 48, s. 5
http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1005543?page=5
**Kuvalähde: Kansalliskirjaston digitoidut aineistot, Tuhkimus, 25.11.1911, nro 4, s. 5.
http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1004355?page=5