Hatut ja lakit

Kaksi naista hattuineen ja voimakkaine profiileineen on piirretty lempeästi karrikoiden.
Ilmari Kaijala: Kaksi naista, n. 1930-luku. Lyijykynä paperille. Yksityiskokoelma.
Kuva: Tommi Vuorinen.

Ilmari Kaijalan puolisolla Aksa Kaijalalla oli hattukauppa Turussa. Se sijaitsi Eerikinkadun ja Kristiinankadun kulmassa, St. Erikinä tunnetussa rakennuksessa.

Alexandra Englund oli perustanut liikkeen vuonna 1910. Se toimi aluksi Aurakadulla ja muutti St. Erikiin rakennuksen valmistuttua noin vuonna 1913. Rakennuksen sisäpihalle nousi hattutehdas.

Aksa Kaijala oli mukana liikkeen toiminnassa sen alkuajoista lähtien, mutta omistajaksi hän tuli vasta Alexandra Englundin kuoltua vuonna 1930. Pienenä mutta mukavana sivujuonteena mainittakoon, että Aksa Kaijala lahjoitti Ilmari Kaijalan läheisiin taiteilijaystäviin kuuluneen Edwin Lydénin lapsenlapselle tämän kertoman mukaan aikoinaan ylioppilaslakin.

Juuri perustetun hattukaupan mainos Turun Sanomissa 16. maaliskuuta 1910. Liike sijaitsi aluksi Aurakadulla ja muutti melko pian St. Erikiin, jossa se toimi loppuun asti.
Lehtileike: digi.kansalliskirjasto.fi

Aluksi hattukaupan nimi oli Auran lakki- ja hattuliike. Niin se ainakin oli ladottu liikkeen avaamista mainostaneeseen ilmoitukseen Turun Sanomissa maaliskuussa 1910. Nimen kirjoitusasu näyttää vaihdelleen aikojen kuluessa. Esimerkiksi tämän blogijutun yhteydessä olevassa valokuvassa vuodelta 1917 nimen osat ovat eri järjestyksessä liikkeen ulkoseinän kyltissä: Auran hattu- ja lakkiliike.

Noin 1940-luvulta lähtien kaupan nimenä oli taas Auran Lakki ja Hattu. Tämä nimi kaiketi pysyi aina vuoteen 1979 eli liikkeen lopettamiseen asti.

Alexandra Englundin perustama ja sittemmin Aksa Kaijalan omistama hattukauppa sijaitsi St. Erikin alakerran kulmahuoneistossa. Saman rakennuksen toisessa kerroksessa Eerikinkadun puolella oli Taiteilijain salonki -niminen kahvila, jossa myös Ilmari Kaijala ystävineen vietti aikaansa. Kuva on vuodelta 2016.
Kuva: Viivi Vuorinen.

Aksa Kaijala kuoli vuonna 1971, minkä jälkeen Ilmarin ja Aksan tytär, musiikinopettaja Liisa Kaijala otti liikkeen hoitaakseen. Hän oli työskennellyt siellä toisinaan jo aivan nuoresta lähtien.

Kirjailija, toimittaja Väinö Kolkkala kirjoitti muistelmateoksessaan Taipaleella tapaamiani (Gummerus, Jyväskylä 1948), että Ilmari Kaijalalla oli tapana usein piirtää ohikulkijoita vaimonsa hattukaupan isojen ikkunoiden ääressä. Niistä näki hyvin kahteen suuntaan.

Kolkkala ei mainitse, piirsikö Ilmari Kaijala myös sisällä liikkeessä asioineita ihmisiä. Taiteilijan tyylin tuntien tuntuu todennäköiseltä, että hän teki niin. Ilmari usein tarttui ohikiitäviin hetkiin ja vaikutelmiin ja käytti tarjoutuneet tilaisuudet piirtämiseen valppaasti hyväkseen.

Taiteilijan veljentyttären mukaan kuvan nainen muistuttaa Aksa Kaijalaa. Piirros on mahdollisesti leikattu irti jostakin isommasta teoksesta.
Ilmari Kaijala: Naisen muotokuva, n. 1930-luku. Hiili, muste ja lyijykynä paperille. Yksityiskokoelma.
Kuva: Tommi Vuorinen.

Tämän blogijutun yhteydessä olevia, hattupäisiä naisia esittäviä piirroksia ei ole päivätty, mutta ne saattavat ajoittua noin 1930-luvulle. Naisten hattumuotia olivat 1920-luvulla hallinneet päätä myötäilleet niin sanotut kypärähatut, joissa saattoi toisinaan olla kapea lieri. Seuraavan vuosikymmenen kuluessa hatuissa alkoi näkyä hieman leveämpiä lierejä ja joskus jopa lippoja.

Ilmari Kaijalan veljentytär on sanonut silmälasipäisen naisen kuvan muistuttavan Aksa Kaijalaa. Hän on aikoinaan henkilökohtaisesti tavannut Aksan useampia kertoja, joten on hyvinkin mahdollista, että hänen tunnistuksensa osuu oikeaan. Kuitenkin kaksi seikkaa tekee tunnistuksen hieman epävarmaksi: Aksa oli syntynyt vuonna 1893, ja jos piirros on tehty esimerkiksi 1930–40-luvulla, hän olisi ollut silloin vasta 40–50-vuotias. Kuvan nainen vaikuttaa ainakin nykyihmisen silmin selvästi vanhemmalta. Toinen seikka on se, että piirtäessään perheenjäseniään Ilmari ei ilmeisesti juuri koskaan karrikoinut heidän piirteitään. Silti ei ole sanottu, ettei hän olisi ikimaailmassa tehnyt niin.

Jutun viimeiset kuvat ovat surullisia otoksia hattukaupan alkuvuosilta nuoresta Suomesta. Turussa oli miliisilakon aikana joulukuussa 1917 mellakoitu ja muun muassa ryöstetty kauppoja. Kaupungissa oli ollut muutoinkin rauhatonta keväästä lähtien. Levottomuudet ennakoivat seuraavana vuonna puhjennutta sisällissotaa.

Muun muassa Auran hattu- ja lakkiliike ryöstettiin 17.–18.12. välisenä yönä vuonna 1917 miliisilakon aikana. Kuvassa kaupan sisällä on asiakkaita ja työntekijöitä tarkastelemassa tuhoja. Kuva on otettu Eerikinkadun puolelta.
Kuvan henkilöiden nimet eivät ole tiedossa. Jos tunnistat jonkun heistä, kommentoithan jutun alle. Kuvan saa isommaksi klikkaamalla.
Kuva: Turun museokeskus.

Ryöstön jäljet vetivät paikalle paljon uteliasta yleisöä.
Kuva: Yksityiskokoelma.

Teksti: Viivi Vuorinen.