![]() |
Kaksi naista hattuineen ja voimakkaine profiileineen on piirretty lempeästi karrikoiden. Ilmari Kaijala: Kaksi naista, n. 1930-luku. Lyijykynä paperille. Yksityiskokoelma. Kuva: Tommi Vuorinen. |
Alexandra Englund oli perustanut liikkeen vuonna 1910. Se toimi aluksi Aurakadulla ja muutti St. Erikiin rakennuksen valmistuttua noin vuonna 1913. Rakennuksen sisäpihalle nousi hattutehdas.
Aksa Kaijala oli mukana liikkeen toiminnassa sen alkuajoista lähtien, mutta omistajaksi hän tuli vasta Alexandra Englundin kuoltua vuonna 1930. Pienenä mutta mukavana sivujuonteena mainittakoon, että Aksa Kaijala lahjoitti Ilmari Kaijalan läheisiin taiteilijaystäviin kuuluneen Edwin Lydénin lapsenlapselle tämän kertoman mukaan aikoinaan ylioppilaslakin.
Noin 1940-luvulta lähtien kaupan nimenä oli taas Auran Lakki ja Hattu. Tämä nimi kaiketi pysyi aina vuoteen 1979 eli liikkeen lopettamiseen asti.
Kirjailija, toimittaja Väinö Kolkkala kirjoitti muistelmateoksessaan Taipaleella tapaamiani (Gummerus, Jyväskylä 1948), että Ilmari Kaijalalla oli tapana usein piirtää ohikulkijoita vaimonsa hattukaupan isojen ikkunoiden ääressä. Niistä näki hyvin kahteen suuntaan.
Kolkkala ei mainitse, piirsikö Ilmari Kaijala myös sisällä liikkeessä asioineita ihmisiä. Taiteilijan tyylin tuntien tuntuu todennäköiseltä, että hän teki niin. Ilmari usein tarttui ohikiitäviin hetkiin ja vaikutelmiin ja käytti tarjoutuneet tilaisuudet piirtämiseen valppaasti hyväkseen.
Ilmari Kaijalan veljentytär on sanonut silmälasipäisen naisen kuvan muistuttavan Aksa Kaijalaa. Hän on aikoinaan henkilökohtaisesti tavannut Aksan useampia kertoja, joten on hyvinkin mahdollista, että hänen tunnistuksensa osuu oikeaan. Kuitenkin kaksi seikkaa tekee tunnistuksen hieman epävarmaksi: Aksa oli syntynyt vuonna 1893, ja jos piirros on tehty esimerkiksi 1930–40-luvulla, hän olisi ollut silloin vasta 40–50-vuotias. Kuvan nainen vaikuttaa ainakin nykyihmisen silmin selvästi vanhemmalta. Toinen seikka on se, että piirtäessään perheenjäseniään Ilmari ei ilmeisesti juuri koskaan karrikoinut heidän piirteitään. Silti ei ole sanottu, ettei hän olisi ikimaailmassa tehnyt niin.
Jutun viimeiset kuvat ovat surullisia otoksia hattukaupan alkuvuosilta nuoresta Suomesta. Turussa oli miliisilakon aikana joulukuussa 1917 mellakoitu ja muun muassa ryöstetty kauppoja. Kaupungissa oli ollut muutoinkin rauhatonta keväästä lähtien. Levottomuudet ennakoivat seuraavana vuonna puhjennutta sisällissotaa.
![]() |
Ryöstön jäljet vetivät paikalle paljon uteliasta yleisöä. Kuva: Yksityiskokoelma. |
Teksti: Viivi Vuorinen.
Tuttu paikka olen ollut töissä ja Kaijalat sukulaisia.
VastaaPoistaHei Anja, kiitos kommentista! Jos vain haluat, kerro ihmeessä muistojasi täällä. Niitä olisi hauskaa ja mielenkiintoista lukea.
Poista