Viivan ja värien elämänvimmaa

Ilmari Kaijala: Vene syysmyrskyssä, n. 1920-luku. Sekatekniikka.
Turun kaupungin taidekokokoelma. Kuva: Turun museokeskus/Raakkel Närhi

Ilmari Kaijalan maalaustaide on yleensä jäänyt vähälle huomiolle. Häntä pidetään ensisijaisesti mestarillisena piirtäjänä, mitä hän toki olikin. Ei ole kuitenkaan syytä väheksyä hänen maalauksiaankaan.

Kaijalan maalaukset ovat aikalaisten silmissä kenties näyttäneet liian perinteisiltä ja sovinnaisilta, sillä ne perustuvat näkyvään todellisuuteen, ainakin ensisilmäyksellä katsottuina. Monet hänen taiteilijatovereistaan taasen olivat alkaneet häntä vahvemmin kiinnostua modernismin monista suuntauksista.

Kun tuijotetaan vain Kaijalan "vanhanaikaisuuteen" kenties sisällön ja muodon osalta, hänen osoittelematon rohkeutensa esimerkiksi värienkäytössä jää huomaamatta. Lisäksi Kaijalan maalauksissa on usein hänen piirroksistaankin tuttua viivankäytön vimmaa ja ujostelemattomuutta. Itse kutsuisin monia Ilmari Kaijalan maalauksia näennäisrealismiksi; päältä päin katsoen perinteiset aiheet tulvivat äänekkäästi palavaa elämäntunnetta.

Ilmari Kaijala: Venevalkama, n. 1930-luku. Öljy kankaalle.
Turun kaupungin taidekokokoelma. Kuva: Turun museokeskus/Raakkel Närhi