Pienet eläinystävät

Ilmari Kaijala: Kissa, 1923. Lyijykynä paperille. Yksityiskokoelma.
Kuva: Tommi Vuorinen.

Aikalaiset ovat kuvailleet Ilmari Kaijalaa lempeämieliseksi persoonaksi. Hänen myötätuntonsa ja kiinnostuksensa kohdistuivat ihmisten lisäksi myös luonnonympäristöön ja eläinkuntaan. Vaikka Kaijala tuli tunnetuksi erityisesti ihmisten muotokuvien ja maisemien piirtäjänä, hänen teoksissaan esiintyy myös eläimiä oivaltavasti kuvattuina. Häntä pidettiinkin suurena eläinten ystävänä.

Taidehistorioitsija Ludwig Wennervirta mainitsee kirjassaan Mestaripiirtäjä Ilmari Kaijala (Otava 1947) postikortin, joka oli peräisin Kaijalan Pariisin-opintomatkalta vuodelta 1913. Siinä Ilmari kertoo käyneensä paikallisessa eläintarhassa ja nähneensä siellä "suomalaisiakin otuksia". Hän sanoo, että "oikein ikävä tuli, kun näki niiden kaipaavan vapautta ja kotimetsiään."

Villien luontokappaleiden lisäksi Ilmari Kaijalan sydäntä koskettivat myös koti- ja lemmikkieläimet. Esimerkiksi perheen kissa on mukana ainakin kahdessa hänen tekemässään muotokuvapiirroksessa. Toisessa niistä kuvan pääosassa on tytär Liisa ja toisessa puoliso Aksa Kaijala. Kumpikin pitelee kissaa hellästi sylissään. Liisan ja kissan kuvan näet edellisessä blogijutussamme, joka kertoo Ilmari ja Aksa Kaijalan lapsista.

Kaijalan perheen kissasta on olemassa myös oma muotokuvansa, jonka näet yllä. Ilmari Kaijala tavoitti olennaisen kissan olemuksesta, aivan kuin laita oli hänen ihmismuotokuvissaankin. Kuvassa lemmikki, nähtävästi vielä hyvin nuorena, vetelee sikeitä niin tyytyväisen rennon näköisenä kuin vain kissat osaavat. Turkin kuvioista päätellen kaikissa kolmessa edellä mainitussa piirroksessa esiintyy sama kissa.

Ludwig Wennervirta kertoo kirjassaan myös Ilmari Kaijalan lemmikkivariksesta, jonka nimi oli Kraku. Kaijala piirsi siitä Wennervirrankin näkemiä kuvia Paraisten Ali-Kirjalassa kesällä 1934. Alla olevassa kuvassa saattaa myös olla samainen Kraku, sillä sekin on piirretty vuonna 1934. Kyseinen variksenpoika ei kuitenkaan ollut ainut lajinsa edustaja Kaijalan perhehistoriassa.

Kaijalan suvussa kulkevan perimätiedon mukaan hänen kotipaikkansa Paattisten Tekkalan kylän lapsilla oli tapana joka kesä ottaa lemmikiksi variksenpoikanen. Sen nimeksi annettiin aina Kraku. Tätä perinnettä noudatettiin Kaijalan suvun lasten keskuudessa tiettävästi noin 1950-luvulle asti.

Ilmari Kaijala: Luonnos variksenpojasta, 1934. Lyijykynä paperille. Yksityiskokoelma.
Kuva: Tommi Vuorinen.

Teksti: Viivi Vuorinen