sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Airiston kesän rauhaa

Ilmari Kaijala: Merimaisema, n. 1930–1940-luku. Öljy kankaalle. Yksityiskokoelma.
Kuva: Tommi Vuorinen.
Tämän jutun aihe, Ilmari Kaijalan merimaisema, on myös koko blogin taustakuvana.

Kaijala lienee maalannut maiseman n. 1930–1940-luvulla. Varsinaissuomalaisen katselijan silmin aihe näyttää välittömästi tutulta. Se on todennäköisesti näkymä Airistolta, joskaan tästä ei ole varmuutta. Kaijala vietti monet kesänsä Turun saaristossa ja teki niistä maisemista paljon taidetta.

Teoksessa selkein ääriviivoin maalatut rantakivet muodostavat jännittävän kontrastin vapaammin ilmaistuille aalloille ja taivaalle. Kaukaisuudessa siintävät saaret ovat samanaikaisesti sekä kangastusmaisen herkkiä että realistisia. Maininkien joukossa välkkyy erikoista violettia sävyä, joka tuo teokseen hienoista yllätyksellisyyttä.

Taiteen- ja luonnonystävä Tommi Vuorinen on pohtinut tarkemminkin, mistä päin maalauksen näkymä voisi olla peräisin. Hänen mukaansa on hyvin mahdollista, että Ilmari Kaijala on ollut maalaamassa sitä Ruissalossa. Maalauksessa nähtävä maisema isoine rantakivineen sopisi vastaamaan sitä näkymää, joka aukeaa Ruissalon nyt jo hävinneen Villa Grönblomin, huvila n:o 98:n, rannalla olevalta tasanteelta. Keskellä näkyvä saari olisi Vepsä, ja oikealla näkyisi Rymättylää. Vasemmalla on Järvistensaari, ja etelää kohti kurkottava Erikvallan niemi jää näkymättömiin usvan taa.

Koska teos on maalaus, se edustaa Ilmari Kaijalan taiteen vähemmän tunnettua ja usein myös vähemmän arvostettua puolta. On totta, että Kaijala oli kenties omimmillaan piirtäjänä ja kaiketi sen vuoksi loi taidettaan enemmän kynällä kuin siveltimellä. Ei ole kuitenkaan aihetta hänen maalaustensakaan väheksymiseen. Ne voivat suhteellisen harvinaisuutensa vuoksi olla joskus jopa mielenkiintoisempia kuin piirrokset.


Teksti: Viivi Vuorinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti