Taiteilija ystävän silmin

Emil Rautala: Ilmari Kaijalan muotokuva, 1910-luku
Öljy kankaalle
Turun kaupungin taidekokoelma
Kuva: Turun museokeskus/Raakkel Närhi

Ilmari Kaijala oli omana aikanaan tunnettu taiteilija ja merkittävä vaikuttaja Turun ja Varsinais-Suomen taide-elämässä. Laajempi maine ja menestys jäivät häneltä saavuttamatta. Syyksi tähän on arveltu hänen vaatimattomuuttaan ja hiljaista luonteenlaatuaan.

Ilmarin ystävät kuitenkin pitivät häntä suuressa arvossa sekä taiteilijana että yksityishenkilönä. Taidehistorioitsija Ludvig Wennervirta kirjoitti:

Kaijalan tuotanto ja sen taiteellinen merkitys on suurelta yleisöltä jäänyt huomaamatta. Hänen turkulaiset taiteilijatoverinsa ymmärsivät antaa hänelle kuuluvan arvon. Siitä todistavat tavallaan nekin monet muotokuvat, jotka he hänestä maalasivat tai muotoilivat.

Ilmari Kaijalan muotokuvia maalasivat ainakin Edwin Lydén, Santeri Salokivi ja Emil Rautala. Ennu Oka muovaili Ilmarin pronssisen muotokuvapään. On myös väitetty, että kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen olisi käyttänyt Kaijalan voimakkaita kasvonpiirteitä mallinaan muovaillessaan Aleksis Kiven muotokuvaa, mutta se on ehkäpä toisen jutun aihe.

Emil Rautala maalasi useamman muotokuvan Ilmari Kaijalasta. Näitä teoksia on mm. Ateneumissa, Turun taidemuseossa ja Turun kaupungin taidekokoelmassa, jota hallinnoi Turun museokeskus. Tämän jutun kuvituksena nähdään Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluvia valokuvia ja museon hoivissa olevat kaksi Rautalan maalaamaa muotokuvaa.

Emil Rautala: Ilmari Kaijalan muotokuva, 1910-luku
Öljy kankaalle
Turun kaupungin taidekokoelma
Kuva: Turun museokeskus

Rautala kuului, kuten Kaijalakin, Pinellan ns. Punaisen huoneen taiteilijaryhmään. He myös opiskelivat Turun taideyhdistyksen piirustuskoulussa samaan aikaan, joskin Rautala oli ollut siellä oppilaana jo aiemminkin. Hän oli Ilmaria muutaman vuoden vanhempi. Molemmat osallistuivat innokkaasti turkulaiseen kulttuurielämään ja myös ystäväporukkansa 1910-luvulla tekemiin kesäretkiin Ruovedelle.

Rautala vaikuttaa olleen luonteeltaan Kaijalan vastakohta: puhelias Punaisen huoneen keskipiste. Weikko Puro, itsekin Punaisen huoneen jäsen, kirjoitti:

Keskustelijana oli heistä loistavin Eemil Rautala, joka aina on tavattomalla helppoudella ja vilkkaudella kyennyt seuraamaan taiteen kehitystä ja sen erilaisia vaiheita. Häneltä ei ole myöskään puuttunut taitoa valaa ajatuksensa ja tunteensa sanoiksi. Aikanaan oli hän ikään kuin punaisen huoneen sielu, ja syystäkin toiset tunnustivat tämän lahjakkaan olennon joukon ensimmäiseksi.

Emil Rautala vuonna 1948, kuvattuna kotonaan Helsingissä.
Kuva: Turun museokeskus/tuntematon kuvaaja

Kaijalasta Weikko Puro kirjoitti:

Harras ja vakaa Ilmari Kaijala istui punaisessa huoneessa pöydän ääressä tavallisesti hyvinkin vaiteliaana ja piirustella väänsi karrikatyyrinomaisia kuvia kerhokumppaneistaan. Toisinaan hän kyllä esitti jonkin jutelman tai kaskun omalaatuisen sattuvalla kuvaustaidollaan, syvällä ja nasevasanaisella tavallaan. Vilkkaammat toverit toisinaan yrittivät keskeyttää hänen liian perinpohjaisiksi käyvät selittelynsä ja mietteen ilmaisut, mutta Kaijala piti itsepintaisesti huolen siitä, että hänen sanottavansa tuli sanotuksi. Sen jälkeen hän jälleen vajosi omaan hiljaisuuteensa ja myhähteli hyväntahtoisesti toisten esityksille.

Kun katselee kahta tämän jutun yhteydessä olevaa Ilmari Kaijalan muotokuvaa, voisi tulkita, että Emil Rautala on kuvannut näissä töissään Kaijalan molemmat puolet: työhönsä keskittyneen vakavan taiteilijan ja toisaalta hauskoja juttelevan, lempeäluonteisen ystävän. Olisi mukava tietää, piirsikö Ilmari jutun ensimmäisen kuvan tilanteessa kenties itse parhaillaan muotokuvaa Emilistä.

Emil Rautala muutti Turusta Helsinkiin vuonna 1927 ja asui siellä loppuelämänsä, vuoteen 1948 saakka. Hän ei kuitenkaan unohtanut Turkua ja vanhoja ystäviään perheineen, vaan yhteydet heihin säilyivät loppuun asti.

Emil Rautala ja hänen vaimonsa Olga Rautala (s. Hilden) kotonaan Helsingissä vuonna 1946, mukana myös Pluto-koira.
Kuva: Turun museokeskus/tuntematon kuvaaja

Emil Rautala ja Aksa Kaijala kahvipöydän ääressä 1940-luvulla.
Kuva: Turun museokeskus/tuntematon kuvaaja

Teksti: Viivi Vuorinen

Lähteet:
Ludvig Wennervirta: Mestaripiirtäjä Ilmari Kaijala. Helsinki 1947.
Weikko Puro: Punainen huone. Varsinais-Suomen maakuntakirja I. Turku 1928.