Paattisten palettia jokivarressa

Ilmari Kaijala: Maisema (mahdollisesti Koskenpää Paattisten Tekkalassa), n. 1910–20-luku
Öljy kankaalle
Yksityiskokoelma

Ilmari Kaijala maalasi ja piirsi mielellään hänelle rakkaita, tuttuja maisemia. Häneltä tunnetaan teoksia mm. Rymättylästä, Paraisilta, Turusta, Naantalista, Raision Kaanaanmaalta ja tietenkin Paattisilta, etenkin Tekkalan kylästä, jossa hän oli syntynyt ja viettänyt lapsuutensa.

Lähes kotitalo Kaijalan vieressä kulkevan Paattistenjoen rantaniityt kuuluivat Ilmarin lapsuuden kesäisiin leikkipaikkoihin. Ei ihme, että ne ja lähistön rakennukset viljelysmaineen päätyivät myöhemmin hänen teoksiinsa.

Jutun ensimmäisenä kuvana olevan maalauksen rakennukset näyttävät sijaitsevan joentörmällä. On kenties myöhäinen syksy. Puut ovat lehdettömiä, taivaalla roikkuu siniharmaita pilviä ja maata peittää ruskankirjava matto. Kuitenkin etualan vetisenvaalea laikku voisi olla häivähdys jääkannestaan irrottautuvaa joenmutkaa. Onko kuvassa sittenkin kevät?

Maalauksen tekopaikka ei ole tiedossa. Tekkalaa ja Kaijalan taidetta hyvin tuntevan Tommi Vuorisen arvion mukaan maalaus saattaisi esittää lähellä Kaijalan taloa sijainneen Koskenpään rakennuksia, mutta mitään varmuutta siitä ei ole. Koskenpää oli aikoinaan osa Arkkilan tilaa ja sittemmin osa Kaijalaa. Nyt Koskenpään rakennuksia ei enää ole olemassa.

Ajatus, että maalaus mahdollisesti esittäisi jotain Paattisilla sijainnutta kohdetta, pohjautuu osaksi siihen, että se on maalattu samankaltaisin värisävyin eli ilmeisesti samalla taiteilijan paletilla kuin jutun toinen maalaus. Sen aiheena on Tekkalan kosken myllyalue. Tieto siitä, että kyseessä on juuri Tekkala, perustuu taulun taakse kirjoitettuun merkintään. Kirjoittaja on todennäköisimmin ollut taiteilija itse, hänen leskensä tai tyttärensä.

Ilmari Kaijala: Mylly Tekkalassa, n. 1915
Öljy kankaalle
Yksityiskokoelma

Tekkalan koskessa on aikoinaan sijainnut kaksi myllyä, Tekkalan ja Auvaisten myllyt. Tommi Vuorisen arvion mukaan maalaus voisi esittää Auvaisten Myllylää ja koskessa olevia riihtä ja myllyrakennuksia. Kuva olisi maalattu Kaijalan talon nurkalta länteen.

Myös Tekkalan kosken myllyt ovat sittemmin kadonneet jokimaisemasta. Jutun ainoassa valokuvassa myllyrakennus vielä häämöttää taustalla. Kuva Paattistenjoessa uivista lapsista on otettu 1930-luvun alkupuoliskolla.

Lapsia uimassa Paattistenjoessa 1930-luvulla. Paikkaa kutsuttiin Matalarannaksi. Taustalla näkyy sittemmin purettu myllyrakennus. Oikealla nauraa Ilmari Kaijalan veljentytär Kaija Kaijala.
Kuva: Yksityiskokoelma/tuntematon kuvaaja

Tässä jutussa nähtävistä maalauksista tunnetuin lienee Ilmarin kotitaloa Kaijalaa esittävä teos 1920-luvulta. Maalauksessa Kaijala nähdään Kemppilänmäen suunnasta. Joenuomaa on hahmoteltu taustalle. Kaijalan päärakennus on L:n muotoinen talo hiukan keskikohdasta oikealle. Siitä Kemppilänmäen suuntaan eli maalaria kohti on kivinavetan katto. Päärakennuksen vasemmalla puolella on maakellarin kattorakennelma. Korkeaa punaista aittaa vasemmalla ei enää ole. 

Tommi Vuorisen mukaan maalauksessa päärakennuksen takana oikealla on Kaijalaan kuuluneita rakennuksia joen varrella, sen länsipuolella. Kyseessä lienee juuri Koskenpää.

Ilmari Kaijala: Kaijalan talo Paattisilla, 1920-luku
Öljy kankaalle
Turun kaupungin taidekokoelma
Kuva: Turun museokeskus/Raakkel Närhi

Teksti: Viivi Vuorinen

Ilmari ja Rymättylän kesät mukana taidejulkaisussa

Rymättylän kirkkoa ukonilmalla esittävä maalaus on yksi monista samaa aihetta käsittelevistä Ilmarin teoksista. Näkymä on ikuistettu Leppäkarin suunnasta. Tämä maalaus ei ole mukana Naantalin taideyhdistyksen julkaisussa, kuten eivät muutkaan tämän blogijutun kuvat.
Ilmari Kaijala: Rymättylän kirkko Leppäkarista ukonilmalla, 1919
Öljy kankaalle
Yksityiskokoelma

Viime syksynä ilmestyi Naantalin taideyhdistyksen julkaisu, joka kertoo Naantalista kuvataiteilijoiden silmin. Raimo Lovion asiantuntevasti toimittama, upeasti kuvitettu ja taitettu  68-sivuinen "taidevihko" on julkaisusarjan Taidekertomuksia Naantalista kolmas osa.

On iloinen asia, että Ilmari Kaijalankin taide tuli huomioiduksi julkaisussa hänen Rymättylä-yhteyksiensä vuoksi. Ilmari vietti Rymättylässä paljon aikaa taidettaan tehden, sillä hänellä oli sukulaissiteitä Rymättylään sekä isän että äidin puolelta. Myös hänen hyvä ystävänsä, taiteilija Emil Rautala, asui siellä kesäisin.

Rymättylän Iso-Kauppilassa vuonna 1944 otetussa kuvassa ovat Aksa Kaijala (toinen vas.), Emil Rautala, Olga Rautala ja Ilmari Kaijala, hänen edessään oikealla Margit Rautala. Kahta muuta henkilöä ei ole toistaiseksi tunnistettu. Ilmari toteutti monet Rymättylä-aiheiset teoksensa juuri Iso-Kauppilan läheisyydessä, sillä hänen sukuaan asui siellä. Kuva on peräisin Ilmarin tyttären Liisan albumista. 
Kuva: Turun museokeskus/tuntematon kuvaaja

Omenapuut on maalattu tiettävästi Iso-Kauppilan puutarhassa Rymättylässä.
Ilmari Kaijala: Kukkivia omenapuita, n. 1930–40-luku
Öljy kankaalle
Yksityiskokoelma

Ilmari Kaijalan ja Emil Rautalan lisäksi kirjassa esitellään Margit Rautala, Unto Kaipainen, Santeri Salokivi, Alvar Aalto, Ragnar Ekelund, Einari Wehmas, Nikolai Lehto, Sulho Sipilä, Greta Hällfors-Sipilä, Lauri Sipilä, J.R. Ekelund, Armas Mikola, Erik Aschan-Rauthovi, Viljo Lehmussaari, Asti Wermanen ja Katri Tätilä.

Sain olla mukana avustamassa pieneltä osin, kun Raimo Lovio laati julkaisuun artikkeliaan, jossa Ilmari on näkyvästi mukana. Myös tästä blogista sekä veljieni Tommin ja Ilppon antamista tiedoista ja kuva-aineistoista oli apua ja iloa artikkelin teossa. Kirjassa on monta upeaa kuvaa Ilmarin töistä. Tässä blogijutussa on kuvia, jotka eivät mahtuneet mukaan julkaisuun.

Kun tämän blogin tarkoitus on nimenomaan vaalia Ilmari Kaijalan taidetta ja hänen muistoaan, ei olisi voinut toivoa parempaa tapaa saada blogin sisältämää tietoa jaettua, myös perinteisen painetun sanan ja kuvan ystäville, hienon taidekirjan myötä.

Naantalin taideyhdistyksen julkaisun kannessa on J. R. Ekelundin teos, joka esittää kylpylän rantaa Naantalissa vuonna 1937.

Teksti: Viivi Vuorinen

Kaijalan kultaiset pellot

Ilmari Kaijala: Puimakone Kaijalan pellolla, n. v. 1915–1930-luku
Öljy kankaalle
Yksityiskokoelma

Ilmari Kaijala oli kotoisin Paattisilta, Tekkalan kylästä. Kuten muutkin Ilmarille läheiset paikat ja seudut, myös Paattisten ja etenkin kotikylän maisemat tallentuivat hänen taiteeseensa. Samoin perheenjäsenet olivat hänelle tärkeitä teosten aiheita läpi elämän. Voit lukea lisää Ilmarin lapsuudenperheestä aiemmasta jutusta.

Tämän jutun pääkuvana on Ilmari Kaijalan maalaus, jossa mies käyttää maamoottorilla toimivaa puimakonetta pellolla. Koneen piipusta nousee savua. Etualalla on kullanhohtoista, punaisen, oranssin, ruskean ja vihreän sävyissä läikehtivää viljaa. Taustalla on tummanvihreä puurivistö peltoaukean reunalla. Maalauksen tunnelma hohkaa syyskesän ja elonkorjuussa pauhaavan koneen lämpöä.

Maisema on tunnistettu Tekkalan kylässä sijainneen Kaijalan tilan pelloksi, jonka taustalla häämöttää Häjynojan puita ja Pikku-Perkkiön mäkeä. Näkymä on säilynyt samankaltaisena nykypäivään asti.

On todennäköistä, että maalauksen puimakonetta käyttävä mies on jompikumpi Ilmarin maanviljelijäveljistä, Kaino tai Into. He asuivat ja työskentelivät vierekkäisissä taloissa Kaijalassa vuodesta 1925 lähtien, kun Kainolle lohkottiin kantatalosta oma tilansa, Kaijalan Itätalo.

Maamoottorilla toimivat puimakoneet tulivat Paattisilla käyttöön vuoden 1915 tienoilla.* Kaijalan suvussa on säilynyt muistitietoa kuvassa olevan kaltaisesta punaisesta puimakoneesta, jota säilytettiin ladossa Kaijalan pellolla. Kone oli käytössä vielä 1960-luvulla. Se piti kauheaa ääntä, ja lapsia kiellettiin ankarasti menemästä sen lähelle.

Turun museokeskuksen hallinnoimassa Turun kaupungin taidekokoelmassa on Ilmarin piirtämä luonnos, joka selvästi esittää samaa maalauksen aiheeksi päätynyttä puimakonetta. Luonnoksessa on erotettavissa ainakin kaksi työskentelevää miestä. Ehkäpä juuri Into ja Kaino? Kuvan keskellä olevalla hahmolla on samanmallinen hattu kuin Ilmarin maalaamassa muotokuvassa veljesten isästä Joosepista. Voi siis spekuloida, onko luonnoksessa sittenkin Jooseppi, vai onko jommallakummalla hänen maanviljelijäpojistaan isältä peritty hattu päässään.

Ilmari Kaijala: Puimakone (luonnos), n. v. 1915–1930-luku
Hiili paperille
Turun kaupungin taidekokoelma
Kuva: Turun museokeskus

 

Lisäys 13.10.2021:

Maalausta eilen ensi kertaa lähietäisyydeltä tarkastellut Tommi Vuorinen huomasi, että siinäkin itse asiassa on kaksi ihmishahmoa. Toinen, tämän kirjoittajalta aiemmin huomaamatta jäänyt, on aivan kuvan oikeassa laidassa ja näyttää pitelevän jonkinlaista pitkävartista työkalua.

Teksti: Viivi Vuorinen

*Vilho Poson artikkeli "Maaseudun työvuosi Poson tilalla", s. 38, kirjassa Paattisten taloja ja tarinoita. Paattisten kulttuurimaisema ja vanhat rakennukset. Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 14. Toim. Sanna Kupila, 2009.

Taiteilijaelämää ja perhemuistoja

Ilmari Kaijalan piirtämä uniikkipostikortti on vuodelta 1911. Teksti kuuluu: "Terveisiä Turusta! A. E-d hälsar." Nimilyhenne viittaa Alexandra Englundiin, jonka perustamassa hattukaupassa Ilmarin puoliso Aksa työskenteli nuoruudestaan lähtien.
Kortti kuuluu lahjoituskokonaisuuteen, jonka Turun museokeskus sai vuonna 2017.
Kuva: Turun museokeskus/Viivi Vuorinen

Turun museokeskus sai nelisen vuotta sitten kokoelmiinsa lahjoituksena kokonaisuuden, jossa oli Ilmari Kaijalan tyttären Liisan aikoinaan omistamia valokuva-albumeja, leikekirjoja, muistivihkoja, muuta arkistomateriaalia ja joitakin taideteoksia. Minulla oli onni olla juuri silloin Museokeskuksessa töissä kokoelmatutkijana, ja sain tehtäväkseni tämän aarteen luetteloinnin. Kirjoitin aiheesta sittemmin jutun Museokeskuksen kokoelmatiimin blogiin, josta voit sen edelleen käydä lukemassa:

https://www.turku.fi/blogit/kukkuu-kokoelmista/kokoelmanosto-kurkistuksia-taiteilijaelamaan

Teksti: Viivi Vuorinen

Kesän, meren ja kukkien valo

Omenapuut on maalattu tiettävästi Rymättylässä, Iso-Kauppilan puutarhassa.
Ilmari Kaijala: Kukkivia omenapuita, n. 1930–40-luku. Öljy kankaalle. Yksityiskokoelma.

Kesät maaseudulla ja Turun saaristossa olivat tärkeitä aihepiirejä Ilmari Kaijalan taiteessa ja keskeisiä ilonlähteitä elämässä muutoinkin.

Maalaismaisemat, metsänreunat ja merelliset tunnelmat siirtyivät Kaijalan maalauksiin ja piirustuksiin. Vuosikymmenten varrella otettuihin valokuviin tallentui perheen ja ystävien jakamia aterioita verannalla, kahvihetkiä laiturilla ja istuskelua omenapuiden katveessa puutarhassa.

Ilmari Kaijala Kakskerran kirkon edustalla maalaamassa taulua kirkosta vuonna 1938.
Kuva: Turun museokeskus/tuntematon kuvaaja

Kaijalan perhe nautti 1920–40-luvun kesistä etenkin Paraisilla. Ali-Kirjalassa vierähti viisitoista kesää, kunnes Kaijalat muuttivat Mutaisten Vadeen vuonna 1939. He lomailivat usein myös Rymättylässä sekä satunnaisemmin muun muassa Raisiossa ja Laitilassa. Lisäksi Kaijalat vierailivat usein ystäviensä mökeillä Turun saaristossa.

Aksa Kaijala huvilan verannalla Ali-Kirjalassa Paraisilla vuonna 1938.
Kuva: Turun museokeskus/tuntematon kuvaaja

Aksa Kaijala, pianisti Astrid Joutseno, Ilmari Kaijala ja viulisti Kerttu Wanne Rymättylän Velusmaalla Wanteen kesämökillä 1940-luvun alkupuolella.
Kuva: Turun museokeskus/tuntematon kuvaaja

Valokuvista voi nähdä, että Ilmari Kaijalan kesäasuun kuuluivat usein henkselihousut, valkoinen paita käärittyine hihoineen sekä lierihattu. Aksa Kaijala kulki mekossa paljain säärin, kuten kesällä kuuluukin, ja joskus hän kietaisi huivin hiustensa suojaksi. Liisa Kaijala pukeutui kesällä usein kansallispukuun, varsinkin jos oli tulossa vieraita. Urheilullisella Lasse Kaijalalla oli toisinaan yllään verryttelyasu, toisinaan henkselihousut, vaalea paita ja lätsä.

Kaijalan perhettä kahvilla uusien kesänaapurien seurassa Mutaisten Vaden laiturilla Paraisilla vuonna 1939. Ilmari Kaijala kuvassa oikealla. Jompikumpi nuoremmista miehistä lienee Lasse Kaijala.
Kuva: Yksityiskokoelma/tuntematon kuvaaja

Aksa Kaijala (oik.) kahvilla kesänaapurin kanssa Mutaisten Vaden laiturilla vuonna 1939.
Kuva: Turun museokeskus/tuntematon kuvaaja

Kapellimestari Tauno Hallikainen (toinen oik.) perheineen on saapunut vierailulle Mutaisten Vadeen 1930–40-luvun vaihteessa. Ilmari Kaijala on kuvassa toisena vasemmalta.
Kuva: Turun museokeskus/tuntematon kuvaaja

Liisa Kaijala isänsä Ilmari Kaijalan seurassa n. 1930-luvun lopulla. Koiran nimi ei valitettavasti ole tiedossa. Kaijalan perheellä oli useita lemmikkejä vuosien varrella.
Kuva: Yksityiskokoelma/tuntematon kuvaaja

Joissakin kesäisissä valokuvissa näkyy koiria, ja koko perhe olikin eläinrakasta väkeä. Ilmari Kaijala myös piirsi perheen koiria ja kissoja. Joskus ne olivat mukana muiden perheenjäsenten muotokuvissa, joskus taas teoksissa itsenäisinä kohteina. Ilmarilla oli jossain vaiheessa lemmikkinään myös variksenpoika tai kenties useampia, mikä oli ollut tapana jo hänen lapsuudessaan, kotikylässä Paattisten Tekkalassa. Ainakin yksi noista variksista oli nimeltään Kraku, ja siitä tunnetaan myös muotokuva.

Ilmari Kaijalalta on säilynyt runsaasti meri- ja saaristoaiheisia teoksia, varsinkin piirustuksia. Niihin hän on kuvannut rantanäkymiä, purjeveneitä, uimahuoneita, venevajoja, kallioita ja laitureita. Myös myllyt ja muut maatalousrakennukset rauhaisissa maisemissaan olivat hänelle tärkeitä aiheita, samoin keväisten omenapuutarhojen kukkaryöpyt ja herkänsilkkiset juhannusruusut.

Ilmari Kaijala: Vapparn, 1934. Lyijykynä paperille. Yksityiskokoelma.

Ilmari Kaijala: Uimahuone kivilaiturilla, 1926. Lyijykynä paperille. Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Turun museokeskus

Tuulimylly on todennäköisesti Paraisten Ali-Kirjalasta, josta Ilmarin samanaiheisia teoksia on muitakin.
Ilmari Kaijala: Tuulimylly, 1930-luku. Öljy kankaalle. Turun kaupungin taidekokoelma.
Kuva: Turun museokeskus/Raakkel Närhi

Viimeisen keväänsä ja kesänsä 1944 Ilmari Kaijala vietti Rymättylässä, vieraillen usein mm. ystävänsä Emil Rautalan luona. Kaijalalla oli vahvoja siteitä Rymättylään muutenkin, sillä siellä asui paljon hänen sukulaisiaan, ja asuu edelleen.

Kirjeessään taidehistorioitsija Ludvig Wennervirralle pääsiäisenä 1944 Ilmari Kaijala kirjoitti:

Ja kevät on tullut. Olen ollut tunnin kestäneellä kävelyllä ja uskaltanut jo kiivetä korkeille mäillekin. Suurenmoinen maasto täällä, korkeita vuoria ja harjanteita syvine laaksoineen, lukuisine järvineen ja merenlahtineen. Kevätlinnut, kottaraiset ja leivoset, ovat saapuneet, ja pyhien edellä poimin ojan reunasta täyteen kukkaan puhjenneita tussilagoja.*

Ilmari Kaijala: Juhannusruusuja, n. 1930–40-luku. Öljy kankaalle. Yksityiskokoelma.

Teksti: Viivi Vuorinen

* Ludvig Wennervirta: Mestaripiirtäjä Ilmari Kaijala, Helsinki 1947, s. 34-35.